1900-luvun alussa vain varakkaimmilla suomalaisilla oli mahdollisuus hankkia itselleen kesäasunto eli huvila. Kesäasunnot yleistyivätkin vasta toisen maailmansodan jälkeen, kun ansiotaso nousi, maa kaupungistui ja autoistui.
Vähitellen kesän kakkosasunnoista tuli niin suosittuja, että kesämökit tulivat lähes kaikkien työssäkäyvien perheiden ulottuville.
Nykyään Suomessa onkin osapuilleen puoli miljoonaa vapaa-ajan asuntoa. Osa näistä on vaatimattomia mummonmökkejä, osa on kaikilla mukavuuksilla varustettuja kakkosasuntoja.
1900-luvun alku: huviloita ja kesämajoja
1900-luvun alussa huvilat olivat varakkaimman väen etuoikeus. Tämän ajan huvilat ovat edelleen näyttäviä rakennuksia.
Samaan aikaan teollisuustyöväestön keskuudessa alkoi syntyä vaatimattomampaa kesäasutusta: kaupungissa asuvalla työväestöllä oli pieniä viljelyspalstoja, joiden yhteyteen kaupunkilaiset saattoivat rakentaa kesämajoja.
Sama perinne jatkuu vielä nykyään siirtolapuutarhoissa ja esimerkiksi monissa pienten kesämajojen yhteisöissä esimerkiksi pääkaupunkiseudun laitamilla.
1920-1930-luvulla huvilat yksinkertaistuvat
Vähitellen maailman muuttuminen alkoi näkyä myös huvila-asumisessa. Arkkitehtuurin modernisoituiminen ja funktionalismi alkoi yksinkertaistaa perinteistä piparkakkutalorakentamista.
Samanaikaisesti ylellisyyden sijaan kesäasumisessa keskiluokan arvot alkoivat nousta näkyviin. Kesällä ulkoiltiin, urheiltiin ja hoidettiin puutarhaa. Varsinaisesta huvilakulttuurin demoratisoitumisesta ei vielä ole kyse, pikemminkin kyse on hyvin toimeentulevan keskiluokan synnystä.
Kesämökkien nousu 1960- ja 1970-luvulla
Kesäasunnot yleistyivät rajusti 1960- ja 1970-luvuilla. Sotavuosia seurannut jälleenrakentaminen oli saatu päätökseen ja kansa alkoi vaurastua.
Samanaikaisesti maaseutu tyhjeni vakituisesti maalla asuvasta väestä. Nuori polvi muutti kaupunkeihin, osa peräti Ruotsiin saakka työtä etsiessään.
Kaupungistunut kansa kaipasi kuitenkin takaisin maalle. Kun vielä autojen määrä kasvoi voimakkaasti, halusivat monet viettää kesiä maaseudulla, luonnon helmassa.
Autoistuminen yhdessä viisipäiväiseen työviikkoon siirtymisen kanssa teki suomalaisita mökkikansaa.
Ympäri vuoden asuttavat kakkosasunnot yleistyvät
Vaurastuminen jatkui vielä tämän jälkeenkin. Tulotason nousun myötä yhä useammat suomalaiset ovat rakentaneet kesäasunnoistaan ympäri vuoden asuttavia kakkosasuntoja.
Tämän vuoksi aikaisempaa hienommat huvilat alkavat jälleen vallata alaa perinteisiltä, yksinkertaisilta kesämökeiltä. Nyt kesäasunnolta edellytetään sähköä ja sisävessaa.
Televisio on luonnollisesti välttämättömyys ja vähintään mokkulan avulla on etätöiden sujuttava ainakin sadepäivien aikana.
Oikeastaan viimeisten vuosikymmenien käänne on paluuta vanhaan huvilakulttuuriin, jossa kesäasunnot olivat aivan kaupunkiasuntojen veroisia koteja. Suurin ero menneeseen verrattuna piilee siinä, että nyt entisä suuremmilla kansanosilla on mahdollisuus hankkia itselleen kesäasunto.
No comments:
Post a Comment